Suomi Uganda

Elinah Nakate

VIDEO


”Synnyin Keski-Ugandassa Mityanan kaupungissa. Köyhässä perheessämme oli kaksitoista lasta, joista kymmenen kuoli pieninä.

Meillä ei ollut varaa mennä kouluun. Minut tuotiin hyvin pienenä Kampalaan kotiapulaiseksi. Työskentelin Mengon parakkikylässä. Henkilö, joka toi minut Kampalaan, yritti naittaa minut 70-vuotiaalta näyttävän sotilaan kanssa. Eräs mummoni ystävä auttoi minua pakenemaan parakeilta ja työskentelemään arabeille. Tulin raskaaksi kenialaiselle liikemiehelle, joka sittemmin hylkäsi minut. Pian Keniaan palattuaan hän kuoli Mombasassa. Mies jätti Elinalle kaksi lasta. Toinen lapseni kuoli seitsenvuotiaana. Toinen elää ja on naimisissa, mutta on Hiv-positiivinen. Hän sai tartunnan mentyään naimisiin.

 Vuonna 1989 löysin Kampalan slummialueelta miehen, jonka kanssa saimme kolme tytärtä ja yhden pojan. Mies oli köyhä pienviljelijä, joka sai elantonsa käymälöitä kaivamalla. Aviomieheni oli hyvin väkivaltainen. Liittomme päättyi eroon. Yksinhuoltajana ei ollut helppoa löytää töitä ja toimeentuloa. Elättääkseni kolme Hiv-positiivista lastani ja kolme lastenlastani pesin toisten pyykkejä. Tyttäreni mies hylkäsi perheensä täysin heidän sairautensa takia.

Jouluna 2005 onneni kääntyi, kun perheemme sai yhden kuukauden ruuat joululahjaksi. Näin tutustuin Caring Handsiin, hyväntekeväisyysjärjestöön, josta sain töitä kierrätyspaperihelmien tekijänä. Olen saanut Caring Handsilta tukea alusta alkaen. Palkkioillani helmien teosta pystyin maksamaan perheeni vuokra- ja ruokakustannukset. Pystyimme myös muuttamaan kahden huoneen kotiin, jossa oli sementtilattia. Saimme lahjaksi omat sängyt vuodevaatteineen. Järjestön sosiaalityöntekijät ovat tulleet apuun perheenjäsentemme sairastuessa.

 Vanhin tyttärentyttäreni, Adriane on seitsenvuotias ja on aloittanut koulunkäynnin. Viisivuotias Loyce on esikoulussa, nelivuotias Patricia on kotona nuorimman puolitoistavuotiaan Babirye Elinan kanssa. Elinalla on reikä sydämessä ja siksi näyttää aliravitulta ja kovin sairaalta. Useimmat heistä ovat myös Hiv-positiivisia.

Tunnen itseni toisaalta onnelliseksi iso-äidiksi, mutta samanaikaisesti olen huolissani perheenjäsenteni sairauksista. Talossani on 12 asukasta. Heidän perustarpeidensa tyydyttäminen vaatii minulta väsymätöntä työntekoa. Huolimatta raskaista haasteista haluan kulkea omaa tietäni vahvana persoonana, äitinä ja isoäitinä,joka on päättänyt huolehtia omistaan. Maksoi mitä maksoi!

Caring Hands koulutti minut sekä tyttäreni Ruthin korien punojaksi. Ruth käy peruskoulun viimeistä luokkaa. Uskon Jumalaan ja siihen,että asiat korjaantuvat. Kärsivällisyys palkitaan. Koska en osannut lukea enkä kirjoittaa edes nimeäni, liityin aikuisten luku-ja kirjoitustaito-ohjelmaan 2008. Siihen asti nimikirjoitukseni oli ollut peukalonjälki. Siitä sain niin paljon pontta opiskeluun, että opettelin aakkoset ja hieman numeroiden käyttöäkin. Englantiakin olen oppinut puhumaan ja ymmärtämään.”

 

Tulosta